29.1.2013

Se päivä, kun en keksinyt otsikkoa.


Mikähän ihme siinä on kun aika ei tunnu riittävän yhtään mihinkään? Reissun jälkeen meillä ei ole ollut kertaakaan kunnolla siistiä. Joka paikka on täynnä kasoja. Yksi kasa pitäisi viedä vintille, toinen varastoon ja loput ties minne. 

Joskus vuosi sitten haaveilin tekeväni kaikenlaista mukavaa kun jään kotiin. Enemmän käsitöitä. Leipoa kaikki leivät itse. Hmmm. Viimeisin käsityö on varmaankin Hildalle virkatut helmet ja sämpylöitä taisin leipoa joskus syksyllä.


Kuuntelin äsken radiota ja mulle iski hirveä huono omatunto! Siellä keskusteltiin iltasaduista. Me ei lueta joka ilta lapsille ääneen... Raukat joutuu välillä kuuntelemaan äänikirjoja:/ Vaikka hyllyt notkuu lasten kirjoja. Mites teillä?



PS. Tiedättekö tunteen kun tekis mieli haukata pienestä poskesta pala pois? ;D
 

31 kommenttia:

  1. Tämähän oli ku mun kynästä!...tällä hetkellä ei vaan ennätä kaikkea ja pitäs olla armollinen itelle mutta silti tuloo soimattua ihteä ku ei saa mitään aikaan...hankalaa mutta kyllä kai se tästä taas alakaa sujumaan?! ja tiiän niin just tuon tunteen;)
    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Silti on huono omatunto. Vaikka pitäis olla armollinen itselleen ja P:lle;) Kohta kukaan ei noista isommista edes halua kuunnella mun satujen lukemista, kun ne jo lukee kaikki itse... Mutta nyt jos lähtis vaikka pyykkien kimppuun!

      Ja sulla on Malla vielä se ihana puotikin pyöritettävänä;)

      Poista
  2. Tuttu tunne! Iltasatu meillä luetaan, mutta sämpylöistä on ihan turha edes haaveilla:) Koti on hyrskyn myrskyn. Pitäisi vaan osata relata eikä ottaa turhaa stressiä:) Se kun on vaan meille naisille niin vaikeaa, miehiltä näyttää taas onnistuvan hyvinkin helposti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä jos P ei ole kotona, niin on helppo napsauttaa CD pyörimään. No taidettiin me joulukuussa lukea joka ilta:-P

      Mä oon kyllä leiponu pullia ja herkkuja, mutta ne mä oon nyt jättänyt pois vähäks aikaa;-) Jos tekis tänään leipää. Ostin jauhojakin äsken:-)

      Poista
  3. Kun Felix oli pieni, me luettiin sille joka ilta ja luetaan välillä edelleen. Nykyään lapset katsoo sängyssä aika usein pienen hetken telkkaria ennen nukahtamista. Eikö ole kauheaa :D Silti mä jaksan uskoa, että niistä tulee ihan normaaleja, heh. Lapset nukkuu samassa huoneessa ja niiden kirjaintressit on täysin erilaiset, mutta molemmat tykkää Risto Räppääjästä. Ja kyllä se äänikirjakin joskus pyörii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun lohdullista kuulla;-) Radiossa joku kertoi lukevansa 16 veellekin vielä. Huh. Meillä kans esikoiselle on luettu eniten. Mutta kai mä haaveilen että lapsille jäis ihania muistoja. Että ne vois kertoa omille lapsille, että niille luettiin JOKA ilta;-)

      Poista
  4. Ihana toi vimppa kuva - tiedän tunteen!!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on sellainen tunne, että oikein puree omat hampaat yhteen ja tekee niin mieli haukkaista;-)

      Poista
  5. Samaa fiilistä. kasoja kertyy :DD Ja päälle vielä anemian aiheuttama väsymys...
    Haukkasutunne, se on ihana <3

    Ja äänikirjat on hyvä vaihtoehto!!

    VastaaPoista
  6. Sun pitää saada Katja HB nousuun;-) Niin, onhan joku lukenut ne äänikirjatkin :-P

    VastaaPoista
  7. Tuttu on tunne sillä ja täällä ja tuo viimeinen tunne on niin ihana- joka päivä vaan nautin ja nautin kun tiedän miten hetkinen se vauva-aika on :) Nauti sinäkin- niinkun varmasti teetkin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä varmaan ajattelen liikaakin miten pieni hetki tää on... Ja että tää on meidän viimeinen vauva<3

      Poista
  8. Helpottaa kuulla, että toisilla samat haasteet. Meidän esikoinen ei juurikaan saanut iltasatuja, en tiedä miksi ne aikoinaan jäi. Nuorempi on sellainen iltavirkku, että meillä on arkisadut omassa laatikossa. Arkena äiti hokee, että sit tositosi lyhyt satu, kun kello on taas näin paljon. Meidän neiti muistaa varmaan tuon ikuisesti. Mutta toistaiseksi on se tositosi lyhyt satu ehditty lukemaan ääneen.

    Mutta työssä kun on arkipäivät, niin leipominen jää niille harvoille sunnuntai päiville :/

    Ja mä voisin jokailta napata palan poskesta siltä mun iltavirkulta, joka nukahtaa siihen mun kainaloon <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No töissä käydessä en ehtinyt sitä vähää minkä nyt. Tuo tosi lyhyt satu-juttu on niiiiiin tuttu;-)

      Poista
  9. Aikaa ei vaan ole tarpeeksi kaikkeen :( Sama hommeli. Me luetaan kyllä joka ilta iltasatu Lotalle. On niin tottunut, kuuluu iltarutiiniin ja nukahtaa sadun jälkeen. Kehtaanko vielä sanoa, että laulan Lotalle tarinan jälkeen muutaman unilaulun XD auts!

    Isommalle ei tarvitse laulaa tai lukea. Noloahan se olisi jo. Hän tosin joskus reiluna veljenä lukee pikkusiskolleen - oma-aloitteisesti! Hurjan hienoa. Luimme myös Vernerille, kun oli pieni. Olen lukenut paljon, siis tälle isommallekin, sekä kannustanut lukemaan. Lukee vieläkin kaikenlaisia nuortenkirjoja. Nyt tosin joo enemmän futiskirjoja kuten Zlatanista ja Messin omaelämänkertaa ;D ... kaukana saduista? No, enpä tiedä. Mutta on ollut todella hyvä mielikuvitus ja kirjoittaa hurjan hyviä tarinoita koulussa :) Ope aina muistaa ihmetellä.

    Mutta ole armollinen, kun sulla on tuo pieni suloinen palleroinenkin. Meillä ei ole koskaan ollut montaa pikkusta samaan aikaan, joten en osaa yhtään tietää, millasta se rumba on :) Äänikirjat on JEES :)

    VastaaPoista
  10. Meillä isommat kans lukee jo itse paljon.. Se on musta jotenkin tosi haikeeta;-) Että mun pienet murut lukee itse. Silti pyytävät satua. Eilen P luki kaikille Pekka Töpöhäntää;-)

    Lukemisesta on kyllä niin paljon hyötyä tulevaisuuteen. Siks mä varmaan tästäkin revin kunnon paineet itselleni.

    Meidän ipanat on varmaan suht kilttejä kun ei meillä niin hirveä rumba ole kovinkaan usein ;-)

    VastaaPoista
  11. Musta on niin sulosta kuunnella kun Sisu "lukee" Sylville kirjaa, kun se on just oppinu vähän puhumaan! Ainakin sille on jääny jotain mieleen mun lukemisista, kun osaa niin hienosti matkia kaikkia eleitä ja äänenpainoja :)
    Kävin tänään ostamassa Sylville uikkarin ja kun kotona kokeiltiin sitä vaaleenpunasta röyhelöhelmapukua, niin meinasin tosiaan pistellä poskeen koko tytön <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Sisu<3 ja ihana Sylvi. Varmasti teki mieli pistää poskeen, molemmat;-)

      Poista
  12. Niin tuttuja fiiliksiä <3 Jotenkin Severin tulon jälkeen kirjan lukeminen on unohtunut Oskultakin. Vaikka just niin, hyllyt tursuu kirjoja! Unilaulusta ei kyl tingitä vieläkään. ;)

    Sepu on kans meijän viimenen vauva, jollei jotain TOSI ihmeellistä tapahdu (vahinko?!) ja pussailen sitä ihan liikaa koko ajan <3

    VastaaPoista
  13. Kyllähän se vauvan tulo vie aikaa isommilta. Ei ihan joka ilta ehdi kaikkea mitää haluis;-) Mä yritän pussailla noita isompiakin, mut ne ei aina haluis;-)

    VastaaPoista
  14. Me luetaan joka ilta Eemelille ja Freijalle iltasatu. Yleensä joka toinen ilta minä ja joka toinen ilta mies lukee sen.
    Jossain vaiheessa, olikohan Freijan ollessa vauva oli aika kun ei luettu joka ilta ja Eemeli kuunteli satukasettia tai sitten joku isoveljistä luki.

    Eikä se ole maailman tärkein juttu, että lukeeko vai ei vaan se rauhallinen, mukava fiilis ennen nukkumaan menoa :)

    Mä pusuttelen Eemeliä ja Freijaa vieläkin ihan höperönä päivittäin vaikka ovat JO 7 ja 4 :) Koskaan ei voi pusutella liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. vähän mulla on hyvä mieli, kun tänäänkin P ehti lukemaan Pekka Töpöhäntää ja ipanat nukahti siihen;-)

      Totta, pusutella EI voi liikaa! Ja jos joskus jää iltasatu äänikirjan varaan, niin pusuttelusta pidän taatusti huolenB-)

      Poista
  15. Ihana tuo teidän pikkuneidin poski ja tiedän hyvin tunteen, että tekisi mieli haukkaista. Vieläkin tekee, kun iltatähti-tyttömme poski on edelleen 3-vuotiaana pyöreä ja niiin ruusuinen :)

    Heh, tässä asiassa tunnen nyt kerrankin itseni "hyväksi äidiksi" (monessa muussa, esim. ravintopuolen jutussa en aina niinkään...). Eli meillä on kolmelle lapselle luettu aina paljon. Sekä ennen päiväunia että ennen iltaunia ja siinä välissäkin ehtimisen mukaan. Iltasadut luettiin n. 7-vuotiaaksi saakka ja siihen mennessä oli isompien sisarusten oma lukutaito kehittynyt niin hyväksi että itse lukevat iltaisin 20-30 minsaa sängyissään ennen nukkumista. Kolmivuotiaalle kuopukselle siis luetaan edelleen. Tärkeä rauhoittumisen hetki hänelle ja vanhemmalle.

    terv. Anonyymi lukijasi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti<3

      Mä pidän lukemista vähintään yhtä tärkeänä kuin hyvää ruokaa... Melkein tunnen pahemman oman tunnon pistoksen napsauttaessani äänikirjan päälle kuin avatessani valmiit pinaattiletut... Jotka ei siis myöskään ole hyvä juttu kovin usein;-)

      Poista
  16. Kuule "tar det lungt" eli ota ihan rauhallisesti. Kun hommia kertyy, niin tee yksi asia kerrallaan... vaikka yksi asia kuntoon joka päivä. Ressi tulee siitä, kun kaikki tekemättömät asiat pyörii päässä yhtenä suurena pallona :) Irroittele ne toisistaan ja nitistä yksi pikku pallo kerrallaan seuraavan, vaikkapa kolmen viikon aikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuo on kyllä niin totta! Kun vaan muistais aina käytännössäkin toteuttaa;-)

      Poista
  17. Hih, sinäpä sen osasit sanoa niin hyvin ja kuvakin on osuva! Minun tekee edelleen monta kertaa päivässä mieli haukata pala pois meidän 2,5-vuotiaan neitokaisen poskesta :)

    VastaaPoista
  18. Open näkökulma lukemiseen... :)

    Opetan eka-tokaluokkalaisia ja tämän satuasian huomaa lapsista kyllä aika usein. Ne, joille on luettu satuja (eikä tarkoita että joka ilta pakko lukea..) omaavat yleensä paremman sanaston, ja osaavat riimitellä, joka helpottaa taas lukemaan opettelua ja kehittää kielellistä tietoisuutta. He myös kirjoittamaan opittuaan saavat helpommin luotua omia kertomuksia, sillä heille on tuttua satujen rakenne. Miten aloitetaan, mitä päähenkilöistä kerrotaan, mitä jännittävää tapahtuu jne. Lapset, joille ei ole luettu satuja toki oppivat tämän taidon, mutta heillä luominen on paljon enemmän aikaa vievää puuhaa ja tuskaista.

    Jossain oli myös tutkittu tätä samaa teemaa. Ryhmä oli jaettu kahteen, joissa toiselle aikuinen luki sadun ja toinen ryhmä kuunteli sadun CD:ltä. Satuun oli upotettu epäsanoja, eli sanoja jotka eivät tarkoita mitään. Lapset, joille satua luettiin kommunikoivat aikuisen kanssa ja kyselivät vaikeita sanoja, kun taas lapset jotka kuuntelivat, jättivät vaikeat sanat huomioimatta kokonaan. Aikuisen kanssa lukiessa voi samalla pysähtyä miettimään tekstin sisältöä ja "opetusta".

    Luen itse oppilailleni viikoittain, vaikka jo osaisivat itsekin lukea. On kuitenkin eri asia lukea itse (hitaasti ja samalla tekstiä kun pitäisi ymmärtää) kuin kuunnella rennosti.

    En siis sano, että lapsesta ei tule mitään, jos hänelle ei lueta joka ilta 30 min. iltasatua! :) Mutta satujen lukeminen säännöllisesti, myös lapsille jotka jo osaavat lukea, auttavat koulumaailmassa monessa asiassa! Mutta ota rennosti, kaikkea ei voi aina jaksaa ja ehtiä, ja se, että lapsi tuntee olevansa rakastettu, on kuitenkin kaikista asioista se ihan tärkein. <3

    Ope

    VastaaPoista
  19. Hui! Meinasi näin tärkeä kommentti jäädä huomaamatta. Lukemisesta ääneen on siis todellakin hyötyä. Kiitos tästä asiantuntevasta kommentista opelle. Ja luojalle kiitos, ettei tähän vaadita ihan joka ilta sitä itse luettua satua;)

    VastaaPoista
  20. Osaan kuvitella sen tunteen, kun haluaisi haukata pienen poskea ♡ parasta! :)
    Ihana blogi !

    T. Sarianna
    http://helmiaelaman.blogspot.fi/

    VastaaPoista

Kommentoithan aina uusimpaan postaukseen. Kiitos ♥