13.12.2012

Luukku 13


Kun vietimme ensimmäistä joulua omassa asunnossamme saimme miehen isältä joululahjaksi kirkon. Kirkon sisälle syttyy valot ja se soittaa kaunista joulumusiikkia sen sisuksissa olevasta soittorasiasta. Voitte kuvitella, että silloin parikymppiset nuoret ei välttämättä ymmärtäneet tuollaisen lahjan päälle. Oltiin vähän suorastaan pettyneitä;) No aika on tehnyt kummia tässäkin asiassa. Kirkosta on tullut tosi tärkeä kapine ja muisto edesmenneestä mieheni isästä. Aina se kaivetaan johonkin pöydälle notkumaan. Viimeisen säilönnän aikana siitä on harmiksemme katkennut risti katolta. Täytyy ehkä keksiä jostain uusi tilalle.


Alakuvassa meidän jouluruno jääkaapin kyljestä... Lasten kanssa kehiteltiin ja oli muuten yllättävän hankalaa;)



11 kommenttia:

  1. Ihana luukku tällekkin päivälle<3

    Ulpukka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rakkaalla mummollani oli tuollainen joulukirkko. Väri oli vain puninen. Sitä ja enkelikelloa kaipaan edelleen. Kaunis blogi. Kiitos

      Poista
  2. Kaunis kirkko ja ihana muisto <3

    Tuosta kirkosta pilkahti muistooni, et mulla on pienenä ollut joku vastaavalainen kirkko mihin tuli valo ja musiikkia. Minneköhän on joutunut !? Harmittaa just, kun nuorempana ei niinkään tajunut "kaiken päälle" ja nyt ne ois niin ihania muistoja lapsuudesta. Taidan kumminkin mennä kurkaamaan vanhemmiltani, josko heillä on vielä tallella omatekämäni kirkko puukäsityössä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Kyllä on tullut hävitettyä yhtä sun toista;-)

      Poista
  3. Kirkko on tosi ihana ja varmaan sen tunnearvo kasvaa vuosi vuodelta. :)
    Runokin on ihana! Tykkään erityisesti kohdista "anna löylysuudelma, jääkaappi täynnä namiravintoa ja kylmä viini". :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kirkko muistuttaa Ylivieskan kirkkoa ja miehen suku on sieltä kotoisin. Että vielä sellainenkin pointti;-)

      Hyvä, sait selvää meidän hienosta runosta;-) Oli siinä keksiminen!

      Poista
  4. Ihanaa joulun odotusta teidän koko perheelle. Teille on syntynyt pieni Selmakin kuin varkain...ihania kuvia teiltä.

    Tiedätkös, meillä on ihan samanlainen kirkko joka on äitini peruja ja pidän sitä näin joulun alla esillä mammani rakkaalle muistolle. Äitini liittyi kirkkoon vanhuuden päivillään ja syövän edetessä antoi hän kirkon minulle "joulumaahan" joka rakennetaan aina salin lipaston päälle, muistoksi hänestä aivan kuin nyt unohtaisin hänet jotenkin =) muuten. Tänä vuonna se ei ole joulumaassa vaan ihan lipaston päällä ja pikku pojat käyvät vääntämässä soittorasiaa päälle ja muistavat joka kerta sanoa että "se on mumman kirkko" vaikka eivät ikinä ole mummaa nähneet eivätkä myöskään olleet koskaan kirkossa. Mumma on silti elämässämmejoka päivä niin kuin muutkin rakkaat jotka olemme menettäneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa Mi-Ma kun jätit viestiä:) Meillä kans lapsille on puhuttu molemmista papoista jotka ovat kuolleet esikoisen ollessa pieni. Varsinkin mä kerron paljon juttuja omasta isästäni, joka oli mulle tosi rakas♥ Ja täyttäis muuten ensi viikolla 59 vuotta. Tule taas!

      Poista
  5. Onpa hienoa, että olette säästäneet kirkon. Joulun parhaita paloja on kaikki se mihin liittyy muistoja tärkeistä asioista ja ihmisistä. Vuosi vuodelta ne kaivetaan esiin (vaikka sitten ilman ristiä).
    Runo päksii Tabermannit ja muut mennen tullen - oli aivan ihana :)))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapset nauraa räkätti noille löylysuudelmille sun muille;) Hauskaa puuhaa toi runoilu! Ja joulu on tosiaan sellaista muistelun aikaa:)

      Poista

Kommentoithan aina uusimpaan postaukseen. Kiitos ♥