18.6.2010

Sain joskus kommenttilootaan kysymyksen, että ollaanko me ajateltu pelätä uudessa kodissa kummituksia.
No ei me olla. Itse en henkilökohtaisesti usko henkimaailman juttuihin, en sitten yhtään. Taidan olla vähän tylsä. Mutta nyt saatte pelotella mua! Onko teidän vanhoissa taloissa kummituksia? Tai oletteko kuulleet oikeita kummitusjuttuja?
***
Käytiin tällä viikolla ekaa kertaa Tampereen Ikeassa, ja lasten oli ihan pakko saada yövaloiksi tuollaiset söpöt pienet ladattavat kummitukset.

PS. Anonyymit saavat myös vaihteeksi kommentoida:)

37 kommenttia:

  1. Meidän mummolan vieressä on kummitustalo. Tosin seurustelin joskus teininä talon pojan kanssa ja se vei kyllä kaiken kipinän siitä tarinasta :)

    Ihanat Spökat!

    Suloista viikonloppua!

    VastaaPoista
  2. Onpa kivaa päästä jättämään sananen! seuraan innolla mielenkiintoista projektianne:) Minäkään en usko kummituksiin, joten kummitusjuttuja odotellessa...

    Riina

    VastaaPoista
  3. Meidän talossamme on perimätiedon mukaan joku eversti joskus aikoja sitten kummitellut. Alkuaikoina kun olimme vähän aikaa asuneet niin naapurin vanhaisäntä minulta kysyi että onko everstiä kuulunut. Sanoin että ei kapteenia kummempaa. - Meidän isäntä on sotilasarvoltaan kapteeni.

    VastaaPoista
  4. Jihuu; pääsen tämän jakamaan;)
    Muutimme tähän -52 rakennettuun hirsitaloon 13 vuotta sitten. Olin yksin aamulla vielä nukkumassa, mies jo lähetnyt töihin. Kuului kun ovi kävi ja askelten narinaa. Vieressäni nukkuva kissa vaikutti omituisen pelokkaalta. Päivällä soitellessamme mieheni kanssa kysyin oliko unohtanut jotain aamulla ja palannut hakemaan. Eipä ollut ei;) Toinen spooky oli eräs TÄYSIN tyyni kesäyö, nukuimme ikkuna auki. Yks´kaks´valoverhot ikkunassa nousivat kattoon asti kuin mielettömän tuulen voimasta ja laskeutuivat hitaasti takasin paikoilleen- that´s it ! ;) Myös pari kertaa joku tavara vaihtoi omituisesti itsekseen paikkaa, kyllä!
    Tämä tapahtui muutaman ensimmäisen viikon aikana uudessa kodissamme. Kerroin tästä naapurissa asuville vanhemmilleni. Isäni tokaisi rauhallisesti, että " Valde (joka tämän talon rakensi perheelleen) se vaan haluaa tarkistaa hyväksyykö talon uudet asukkaat" Valde taisi iloksemme meidät hyväksyä, eikä olla hänestä sen koommin kuultu. T. Tiina:))

    VastaaPoista
  5. Meillä tapahtuu kanssa kummallisia asioita.

    Yksi aamu, kun seistiin miehen kanssa eteisessä avautui vessan ovi aivan itsestään. Molemmat katsottiin hieman ihmeissämme ensin ovea ja sitten toisiamme.

    Telkkaria katsoessamme on muutaman kerran käynyt siten, että äänenvoimakkuutta säätävä merkki on tullut ruutuun ja ääni on mennyt pienemmälle, vaikkei kaukosäätimet ole ollut kummankaan lähettyvillä.

    Muutaman kerran on myös käynyt siten, että kun me ollaan illalla löhötty toinen toisella sohvalla ja toinen toisella, niin yksi lapsen lelu on päästänyt sellaisen äänen, joka tulee vain kun sen ohi kävelee!

    Mä olen varma, että se on mun pari vuotta sitten kuollut mummi, joka hengailee meidän kanssa :D

    VastaaPoista
  6. Iiks, kummituisia:)

    Oi, olisi paljonkin kummitusjuttuja...mutta ei omasta asunnosta.

    Siis milloin olitte Ikeassa, me oltiin Pinjan kanssa eilen eli torstaina 17. päivä pikaisesti. Ja maanantaina kävin myöhään ennen sulkemista!
    Voi kun ois törmätty:) Oisin moikannu.

    Olitte siis ihan meidän kodin nurkilla!

    VastaaPoista
  7. Uskon kanssa, että joissakin taloissa kummittelee, mutta en halua kummituksia omaan kotiini.

    Tässä meidän 250 vuotta vanhassa talossa sanotaan olleen kummituksia, mutta kun muutimme tänne, pidimme täällä kodin siunauksen, ja meillä ei ole kummitukset häirinneet, vaikka anopin mukaan täällä niitä on ollut, ja hän on niihin itse törmännyt. Uskon henkimaailman asioihin, mutta uskon myös, että on suurempi Jumala.

    Valitettavasti kummitukset eivät viihdy talossa, jossa rukoillaan ja palvellaan Jumalaa - valitettavaa siis kummituksille, ei meille :-)

    VastaaPoista
  8. No siis silloin kun muutimme tähän taloon, heräsin pari kertaa keskellä yötä siihen kun telkkari meni päälle. (Toisella kertaa muistan elävästi että siellä haastateltiin just Kirsti Paakkasta kun hän oli jättämässä Marimekkoa).
    Arvelin että koira makasi kaukosäätimen päällä, mutta nepä olivatkin toisella sohvalla... huu... Sen jälkeen aloin sammuttamaan telkkarin virrat kokonaan yöksi ja se on pysynyt hiljaisena. Kyseessähän siis saattoi olla joku virtapiikki tai mikälie, mutta kummitusjuttuna tää on vaan niin paljon jännempi. Onhan meillä kuitenkin naapurina hautausmaa ;)

    VastaaPoista
  9. Juu, kyllä, aivan oikein , vanhoissa taloissa on kummitus tai sitten talohaltiatar, voit kuulla sen joskus, se on olento menneiltä ajoilta, joka on jäänyt asustamaan sinne.Eli kyllä teillä siellä seuraa on..!!

    VastaaPoista
  10. Emilia; jep, nuo spökat on söpöjä;)

    Riina; ;)

    Lezzie; Jos se kummitus ei uskalla tulla kun siellä on kapteeni vastassa;)

    Tiina; vautsi! Kiitos kummitusjutuista:)

    Nanna; siis apua! Eikö sua yhtään pelota? Mua varmaan pelottais;)

    Anu; me taidettiin olla tiistaina... Joo, sillon se oli! Voidaan joskus sopia sinne treffit. Meidän uuden kodin pihasta on sinne vaan 100 kilsaa matkaa, ainoastaan;)

    Tarleena; oon kuullut jotain tuollaista muidenkin tehneen... Siis siunaustilaisuuden pitämistä tarkoitan... Täytyypäs panna harkintaan;)

    Pilviitarha; no hui! Aika jännää! Meilläkin joskus soi herätyskello yöllä tms, mulla ovat tainneet lapset olla asialla;)

    VastaaPoista
  11. Liisa; ok! Toivottavasti se ei häiriinny, kun huomenna aloitetaan remppahommat;) Mikälie siellä sitten majaileekin...

    VastaaPoista
  12. Me asumme 110 vuotta wanhassa talossa ja kyllä mä haluaisin että Lyydia-emännän tapaisin...narisee, kolisee...vaan ei olla pelätty, eikä pelätä jatkossakaan.
    Sitävastoin juttelen entisille emännille ja isännille, kun käyskelen täällä.
    Ihanat yövalot:)
    tuksu

    VastaaPoista
  13. Pakkohan se on omat kummitus tarinat kertoa. :D
    Asumme siis 1910 vuonna rakennetussa talossa. Vähän jälkeen muuttomme yöllä kun nukuimme, heräsin keskellä yötä kun vintillä käveli joku hitain askelin. Aamulla sanoin miehelleni että näin sellaista unta että joku käveli yöllä vintillä ja mies kertoi että oli nähnyt samaa unta. :D Vintillä on kesähuone joka on alkuperäisessä kunnossa, siellä oli vanha sänky jonka mieheni ja veljeni kantoi poikien huoneeseen. Mieheni kertoi ettei sänky meenannu millään irrota lattiasta vaikkei ollu millään kiinni. Kun sänky oli poikien huoneessa alkoi isompi pojista iltaisin sanomaan että yöllä häiritsee kun joku höpöttää. Sanoin että ne on meidän äänet alhaalta tai telkkarista. Poika sanoi ettei ole. Kysyin onko se miehen vai naisen ääni. Miehen ääni oli kyseessä joka kävi joka ilta höpöttämässä. Sänky otettiin pois poikien huoneesta ja höpöttäminen loppui. Vähän sen jälkeen eräs rouva joka oli pikku likkana tässä talossa asunut, kertoi että se sänky oli heille ollu tosi tärkee lapsena ja heijän isä oli kuollu tässä talossa ja ruumista oli säilytetty aitassa vähä aikaa. :) Muutaman kerran tavarat on lentänyt itsekseen, vaihtanut paikkaa, ovet on auennu yksikseen siinä niitä mitä tuli mieleeni äkkiseltään. Vieraat ihmiset on sanonu että yöllä joku on tuijotellu niitä tai seisonu sängyn vieressä. Ulko ovet on auvennu yksinään ja sitten mennyt kiinni parikin kertaa. kukaan niistä ei silloin kulkenut ja kaveri oli todistamassa tapahtumaa.
    Lapset aistii kuulemma kaikista helpoiten kun niillä on avoin mieli. Ystävän entisessä kodissakin on ollut aaveita mutta niitä en jaksa listata.
    Mukava kuulla muidenkin tarinoita.

    VastaaPoista
  14. Apua mitä juttuja! Olisin varmaan kauhusta kankeana jos mun kohdalle sattuisi tuollaisia verhojen lentelyjä tms... ihan kylmät väreet menee ajatuksestakin jo!!

    Isäni kuoli onnettomuudessa noin 11v sitten ja äitini kertoi ihan kummallisia juttuja nähneensä ja kuulleensa sen jälkeen. Yksi ovi alkoi aukeilemaan niin että siihen piti laittaa lopulta tuoli eteen.. sitten hän tunsi ihan selvästi isän viskin tuoksun.. ja hän myös kuuli oven avautuvan ja askeleet, ihan kuin olisi isä tullut sisälle. Ihan karmivaa minusta!!!

    VastaaPoista
  15. Elän 100v. vanhaa taloa, en usko kummituksiin, mutta usein mietin miten Alisa, olisi tehnyt asiat tässä talossa... Alisa oli 4v, kun muutti tänne vanhempineen ja poistui v.88, kun ei enää pystynyt asumaan omaa taloaan. Hänen henkensä minulle on riuska ja tomera, jotenkin kannatteleva. Minusta on ihana asua hänen taloaan ja hoitaa hänen vanhaa pihaansa, joka on nyt minun. Minun lapseni syntyivät tähän taloon.

    VastaaPoista
  16. Heli ja Kallion elämää, huih; täällä on iho aivan kananlihalla;( Tiina

    VastaaPoista
  17. Huh, huh... Olipa jännittäviä juttuja. Jään mielenkiinnolla seuraamaan jatkotarinoita ;)

    VastaaPoista
  18. Nyt olen iloinen, ettemme sittenkään ostaneet vanhaa taloa! Mulla kyllä menisi pupu pöksyyn, jos tuollaista sattuisi omassa kodissa :)

    VastaaPoista
  19. Ihan totta, no sehän ei oo matka eikä mikään:)
    Kyllä meidän on joskus törmättävä!
    Mut kun voi 'hälyttää' tästä läheltä messiin...olis oikeesti tosi kiva tavata:)

    VastaaPoista
  20. No nyt munkin on pakko kirjoittaa.. Me muutettiin tähän meidän kotiimme vähän reilu vuosi sitten. Talo on rakennettu 1896. Meillä ei mitään hirmu pelottavaa, kuten ovien itsekseen aukeamista tms. ole tapahtunut, mutta melkein heti muuton jälkeen, kun olimme saaneet palo- ja häkävarottimet kattoon, jotka olivat siis uusia ja joissa oli kaikissa uudet paristot.. Yhtenä yönä herättiin, kun sängyn yllä oleva häkävarotin piippaili, vaikka ei oltu uunia edes poltettu. Myös joku muu palovarottimen ilman syytä piippailu sattui tuosta vähän eteenpäin, mutta nämähän voisi kai selittää järjelläkin..? ;)

    Toinen juttu oli viime kesältä myös, kun kylppäriremontti valmistui. Jonkin aikaa remontin valmistuttua, joka ilta kun kävimme nukkumaan alkoi suihkusta valua vettä, eikä kovin hiljaa tiputellen, vaan lorottamalla ja hana oli kiinni. Kun kylppäriin meni, veden tulo yleensä loppui. Joku ilta mulla meni hermo, kun aina juuri nukahtamaisillani heräsin tuohon ääneen. Ampaisin sängystä kiukuissani kylppäriin ja annoin "suihkuttelijan" kuulla kunniansa. :D Miestä "vähän" huvitti mun avautuminen... Sanoin "kummitukselle", että nyt loppui tuo joka ilta lorottaminen, että me asutaan täällä nyt ja määrätään milloin käydään suihkussa ja milloin ei! :D Sanoin myös, että voidaan asua tässä talossa sovussa, kunhan annetaan olla toisemme rauhassa. Ja uskomatonta, mutta totta: tuon jälkeen en ole KERTAAKAAN kuullut suihkusta valuvan vettä itsekseen... ;)

    Tämän suihkuepisodinkin vois varmaan selittää jollain paineella vesiputkissa jne. mutta musta on paljon kivempaa miettiä, että esim. kaksi kartanon seuraneitiä ne täällä meidän kanssa asustavat, jotka ovat joskus täällä asuneet. Ehkäpä meitäkin sitten vain uusina asukkaina koeteltiin viime kesänä ja nyt ollaan sitten jo ihan sovussa. :D

    VastaaPoista
  21. Oli tultava kertomaan toinenkin juttu jota en illalla muistanut.

    Meillä on koira, jo 12 vuotias. Se ei pääse yläkertaan koska portaat ovat aika jyrkät, vähän kapeanlaiset ja liukkaatkin sen tassuille.

    Kerran kun olin yläkerrassa ompelemassa, kuulin aivan selvästi kun alakerrassa ovi kävi ja joku tuli sisälle. Siinä ei mitään kummallista (paitsi että mies oli vielä töissä), mutta koiran reaktiossa oli. Se alkoi ynistä ihan hätääntyneenä ja ryntäsi kömpelösti yläkertaan, jäi sitten portaiden yläpäähän jännittyneenä tuhisemaan.

    Kannoin sen alas ja ihmetelin ketä se oli voinut sillä tavalla säikkyä. Mutta alakerta olikin tyhjä vaikken ollut kuullut kenenkään menevän ulos.

    Sattuuhan sitä kaikenlaista mutta tämä oli kyllä aika merkillinen juttu.

    Ja lasten jutut ne vasta jänniä ovat, huh.

    Mutta ei ole peloissaan tarvinnut olla, mitä nyt joskus yöllä oma mielikuvitus laukkaa niin että sitä pelottelee itse itseään :)

    VastaaPoista
  22. Lapsuus tuli asuttua kummitustalossa, ja voimpa kertoa, ettei niiden kaverina ollut todellakaan mukava asua! Joten, toivottavasti olette löytäneet kummituksettoman kodin:)

    VastaaPoista
  23. Huhhuh, mitä juttuja. En uskalla lukea enää enempää! Alkaa muuten sydän takoa liian nopsaan.

    En usko kummituksiin (tai en ainakaan halua uskoa), mutta silti ne pelottavat. Mieluummin katson noita Ikean pallerokummituksia :)

    VastaaPoista
  24. Meilläkin on täällä 1920-luvulla rakennetussa talossa "muitakin" asukkaita. Tosin siis talossa on 4pientä asuntoa, mutta kyllä meillä on joskus ulko-ovi auennut itsekseen ja imuri mennyt päälle. Lisäksi yläkerran naapuri oli 2kk:n reissulla ja välillä aina kuului hentoja askeleita hänelle menevistä rappusista. Askeleet olivat paljon hennommat, kuin silloin jos ihminen sinne olisi kävellyt. Eikä siellä ketään ole näkynyt jos olen "kytännyt". :)

    VastaaPoista
  25. Apua! Vanhantalonkuume vähenee hieman näitä juttuja lukiessa.

    Kerran, kun olin nuori, olimme perheen kanssa vuokranneet vanhan kesämökin muutamaksi yöksi. Siellä oli kuulemma joskus kummitellut. Meillekin tapahtui outoja asioita. Peiliin ilmestyi hento kuva miehen kasvoista, kuului askelia ja ovi narisi. Jälkeenpäin olen ajatellut, että tekikö teinitytön mielikuvitukseni tepposia. Kuvittelinko vain? Näitä juttuja lukiessani herää kysymys, että olikohan se sittenkään mielikuvitukseni?

    VastaaPoista
  26. Apua, mitä juttuja! Mutta mielenkiintoisia...

    VastaaPoista
  27. Aikoinaan kun taloja katselimme, niin yhden talon kohdalla sanoin miehelleni, että tuohon taloon en jalallanikaan astu....hurrr.. se tunnelma jo ulkoapäin oli karmiva ja kyseessä oli 60-luvulla rakennettu talo. Ei mitenkään erityisen vanha siis.

    Asumme myöskin vanhassa talossa ja meiltä kysytään aina ihan samaa, että kummitteleeko meillä, kun asumme vanhassa talossa ja talon omistanut mummu on tähän taloon kuollut.
    Ei ole mummu kummitellut, kun teimme mummelin kanssa sopimuksen, että me huolehdimme ja kunnioitamme vanhaa taloa ja täytämme sen naurulla ja lapsilla. :D :D Usein olen hänet kyllä aistinut.

    Palovaroittimet meilläkin piipittelevät itsekseen ja ovet avautuvat, mutta siihen on ihan simppeli selitys. Uudet palovaroittimet ovat niin herkkiä, että meillä ainakin piippaavat heti jos naapuri alkaa grillaamaan tai jostain tuulen mukana tulee sopivasti savua.

    Ja ovet avautuvat, kun astuu sopivalle kohdalle. Lattian alla olevat tukipuut saavat sen aikaan ja kun vanha talo myös hiukan "elää" eli kesällä ovet turpoavat umpeen ja talvella aukeavat. Ja kesällä kun on ollut oikein lämmin päivä, niin iltasella portaat narisevat illan taas viilentyessä ja puun kuivuessa, ja kuulostaahan se kuin niillä joku käveleisi. ;D

    Niskavillat nousevat pystyyn ainoastaan silloin, kun joku sukulainen on kuollut ja tulee hyvästelemään, mutta se ei liity asuinpaikkaamme mitenkään.

    VastaaPoista
  28. :)Minäkin olen aina haaveillut vanhasta talosta, mutta juuri nämät kummitukset laimentaa haaveilua. Yleensähän se on niin että kun uudet asukkaat muuttavat vanhaan taloon, kummitukset joko hyväksyvät asukkaat tai sitte ei ja alkavat kummittelemaan... Tiedän juuri tälläkin hetkellä, kun erään tutun kotona alkoi kummitus kummittelemaan, kun hän muutti uutena asukkaana yksin vanhaan taloon. Ja otti koirankin turvaksi, kun oli liian haljua asua yksinään. Ja koirakin pelkää sitä kummitusta... Juuri tuota television laittoa päälle, oven aukaisuja, vaikka ne lukittaisi ja pönkättäis kiinni, liikuskelua talossa ym. ym.... :))

    VastaaPoista
  29. Olen käynyt fengshuikonsultti koulutuksen ja siihen kuului jakso, jonka piti englantilainen fengshuiasiantuntija. Hän kertoi, että Englannin vanhoissa taloissa on paljon erilaisia "kummituksia" eli henkiä yms, jotka ovat jääneet taloon. Osa niistä on hyväntahtoisia, esim. talo on ollut heille rakas ja he haluavat, että siitä pidetään edelleen huolta. Näiden kanssa on hyvä tehdä yhteistyötä ; )
    Pieni osa on myös niitä, jotka häiritsevät ja ovat pahantahtoisia. Monesti talo tuntuu epämiellyttävältä ja sinne ei edes haluaisi muuttaakaan. Nämä poistuvat siunaamalla talon !
    Olen itse päässyt kokemaan hyväntahtoisen, edesmenneen, talon hengettären. Aluksi vähän pelästytti, mutta kun tajusin kuka hän on, tuli vahva turvan tunne : )

    VastaaPoista
  30. Iik mitä juttuja! Mulla täällä jo mielikuvitus laukkaa. Hui. Piti jo käydä laittamassa telkkarikin kovemmalle, että olis turvallisempi olo, etten alkais säikkyi kaikkia pieniä ääniä :D. Ehkä mulla on vaan vähän liian vilkas tämä mielikuvitus.

    VastaaPoista
  31. Kummituksista en niin välitä..mutta kun mahdollisuus on niin aivan pakko jättää sananen AIVAN MIELETTÖMÄN IHANASTA "urakastanne":) Olen hyvilläni, että löysin puolivahingossa tämän uuden blogisi--olin niiiiiiiiin koukussa jo vanhaan blogiinkin..sinun aitoon, elämänmakuiseen kerrontaan ja mielettömän ihaniin kuviin, jotka antoivat itsellekin uudestaan valokuvauskipinän..Entinen kotinnekin on/oli aivan ihastuttavasti sisustettu ja laitettu--nyt myötäelän hengessä mukana uuden talonne remonttia ja kunnostamista..Iso ja voimia koittava on projektinne--mutta niin ihana ja mahtava palkinto loppuelämäksi että ei voi kun kadehtia;D Voimia--ja kiitokset IHANASTA blogista <3 t.Maija

    VastaaPoista
  32. Wau mitä juttuja!
    Uskon kyllä henkiin ja suosittelen luettavaksi Niin-Matilda Juholan kirjaa Elämänpolulla henkien kanssa. Tietysti jos joutuisi talonsa jakamaan pahantahtoisen hengen kanssa voisi waut loppua lyhyeen...Mutta välillä tunnen itsekin jonkun lähelläni ja yleensä aina hyväntahtoisena. Se tuo lohtua ja rauhaa!

    Onnea remonttiin!

    VastaaPoista
  33. Hui, olipas jänniä juttuja! Meillä ei oo mitään tapahtunuut eikä tuntunut erikoiselta.

    VastaaPoista
  34. Kamala miten oon kananlihalla näistä jutuista..

    Kerron tässä nyt viimeöisen uneni, jonka luulen jotenkin tulleen siitä verhojen heilumisesta mistä alussa joku kertoi.. Eli näen ensinnäkin monta kertaa unia taloista, erilaisista, usein niissä löydän jotain ihme huoneita. Niin nytkin, löysin huoneen ja ihmettelin miksei olla sitä otettu käyttöön kun tarvis lisähuoneille kuitenkin olisi. Siinä huoneessa oli sitten sellaset esiripun tapaiset verhot.. menin ja otin siitä verhon reunasta kiinni ja samalla nousin jonkun tuulen kannattelemana ylös koko verhon mitalla.. siis verho suoristui vaakasuoraan ja minä mukana. Koko ajan tunsin että joku mua siinä kannattelee, sitten vaan laskeuduin alas rauhassa verhon mukana. Oli siis tunne että se oli talon henki tai kummitus tai mikä lie.. yleensä vastaavissa unissa tunne on että se on joku paha henki, niin nytkin. Heräsin ja tunne oli ihan karmiva...... että taidan vissiin lopettaa näiden kummitusjuttujen lukemisen tähän. ;) Olen ihan yliherkkä ja varmaankin sekoaisin jos oikeesti kohtaisin jotain noista kertomistanne jutuista, kun pelkkä unikin vieläkin puistattaa..

    VastaaPoista
  35. Siis paljon kiitoksia näistä karmivista tarinoista:) Täytyy antaa miehenkin lukea, voidaan sitten yhdessä pelätä... Ei vaan. Me siis ollaan ennemminkin omistettu kaksi vanhaa taloa, ja kummassakaan ei ole ollut mitään outoa. Tähän nykyiseen taloon on vielä aiempi omistaja kuollut, hui!

    VastaaPoista

Kommentoithan aina uusimpaan postaukseen. Kiitos ♥